Юкка Карьялайнен
Ю. Карьялаинен
- Полное имя
- Юкка Тапио Карьялаинен
- Псевдонимы
- J. Karjalainen, Lännen-Jukka
- Место рождения
- Хельсинки
- Род деятельности
- Композитор, Певец
- Годы
- 1981–
- Инструменты
- Вокал, гитара, банджо, скрипка, губная гармоника
- Жанры
- Финский рок, блюз, фолк, кантри, поп-музыка
- Коллективы
- J. Karjalainen ja Mustat Lasit
J. Karjalainen yhtyeineen
J. Karjalainen Electric Sauna
Ю. Карьялаинен (полностью Ю́кка Та́пио Ка́рьялаинен, род. 1 апреля 1957 года, Хельсинки) финский музыкант и автор песен. Он начал карьеру в 1981 году, начав записываться вместе с группой J. Karjalainen ja Mustat Lasit. Ю.Карьялаинен один из из самых популярных музыкантов в Финляндии, также он добился успеха как сольный артист, чьих альбомов продано более 850 000. [1][2]Является одним из из пионеров и основателей финского рока в 80-ых годах.
Ю.Карьялаинен написал слова и мелодии ко всем своим песням за некоторым исключением. Его первые записи были в стилях блюз- рок- кантри- музыки. Несомненным украшением была духовая секция группы Mustat Lasit. В 90 ых годах приоритетным для него направлением стала смесь поп- и рок- музыки. Среди наиболее известных песен Карьялайнена такие как ”Mennyt mies”, ”Sankarit”, "Doris", "Sekaisin", ”Telepatiaa”, ”Villejä lupiineja”, ”Kolme cowboyta”, ”Missä se Väinö on?”, ”Hän” и ”Meripihkahuone”.
Карьера[править]
Mustat lasit[править]
После школы и армии Юкка пошёл на работу в рекламное агенство SEK, где помимо основной работы продолжал заниматься музыкой. Первые два альбома вышли на небольшом лэйбле Kompass Records, потом J.Karjalainen ja Mustat Lasit стали записываться на Poko Records.
Настоящий прорыв Юкка сделал в 1982 году, выпустив альбом Yö kun saapuu Helsinkiin, который изначально предназначался для женского вокала и должен был носить название Ankkurinapilla. В 1984 году песня ”Oi mikä ihana ilta” стала настоящим хитом. В 1985 году песня с одноименным названием с альбома ”Doris” наконец выстрелила. В следующем году вышел сингл Sekaisin, принёсший целую россыпь хитов. Почти каждый альбом Юкки Карьялаинена стал золотым.
Последний студийный альбом Ю.Карьялаинена вместе с составом Mustat Lasit под названием Lumipallo вышел в 1988 году. Альбом содержал среди прочих такие знаменитые песни как ”Hän”, ”Merenneitoni ja minä” и ”Viimeinen laulu”, а в 1989 году продажи альбома принесли ему золотой и платиновый статус.[3] В 1989 году группа выпустила концертный альбом Live.
J. Karjalainen yhtyeineen[править]
После распада Mustat Lasit Юкка Карьялаинен продолжил музыкальную деятельность под своим именем и в 1990 году выпустил следующий альбом Kieltaisessa talossa. Он достиг золотого статуса даже не имея ярко выраженного хита, но все же был не самым успешным в карьере Ю.Карьялаинена.[4] Альбом Päiväkirja был записан в составе J. Karjalainen yhtyeineen. Пластинка была записана в Техасе, и содержала среди прочих ставшую классикой песню ”Luuranko rämisee”.
Второй студийный альбом J. Karjalainen yhtyeineen - Tähtilampun alla имел огромный успех. На пластинке были такие ставшие хитами песни как ”Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään”, ”Avaruuden ikkuna”, ”Telepatiaa”. По результатам продаж альбом получил статус золотого и платинового в том же году.[4] Альбом Villejä lupiineja 1994 года содержал такие песни как ”Villejä lupiineja” и ”Volframisydän”. Композиция ”Villejä lupiineja” стала популярной а сам альбом успешным, быстро получив платиновый статус и награду альбом года премии Emma-gaala.
Electric Sauna[править]
После Villejä lupiineja музыкальная карьера Карьялаинена продолжилась в составе группы Electric Sauna с которой в 1996 году был выпущен альбом J. Karjalainen Electric Sauna. Самой хитовый песней стала "Missä se Väinö on?", песни "Keihäänkärki", "Tyttöni mun" также стали популярными. Альбом J.Karjalainen Electric Sauna девять недель возглавлял чарты и ещё двадцать недель оставался в десятке лучших альбомов. На премии Emma-gaala альбом победил в номинации «альбом года», песня "Missä se Väinö on?" выйграла в номинации «песня года», а продюсер пластинки Томми Викстен был награждён как «продюсер года». Сам Юкка Карьялаинен был второй раз в карьере награждён званием «исполнитель года».
Второй альбом группы, вышедший в 1998 году и носивший название Laura Häkkisen silmät также стал успешным: альбом стал платиновым, а сингл с этого альбома "On kaikki niinkuin ennenkin" достиг одиннадцатого места в чартах. Пластинка шестнадцать недель находилась в списке десяти лучших альбомов, из них шесть недель возглавляла этот список.
Студийный альбом Electric Picnic 1999 стал дважды золотым в том же году. Альбомы Marjaniemessä 2001 и Valtatie 2002 также стали золотыми.
Vuoden 1999 studioalbumi Electric Picnic nousi parhaimmillaan albumilistan toiseksi ylittäen kultalevyrajan jo julkaisuvuonnaan.[5][6] Myös vuoden 2001 Marjaniemessä (albumilistan toinen) ja vuoden 2002 Valtatie (albumilistan neljäs) ylittivät kultalevyn myyntimäärän.[7][8]
Vuonna 2004 J. Karjalainen Electric Sauna julkaisi DVD:n Mikä mahtaa olla in?, joka nousi musiikki-DVD-listan toiseksi.[9] Lisäksi alkuvuodesta julkaistiin kokoelma-albumi Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004, joka nousi korkeimmillaan albumilistan neljänneksi ja ylitti kultalevyn myyntimäärän maaliskuussa.[10][6] Vuonna 2005 julkaistiin toinen kokoelma-albumi Juhlakokoelma 1981-2005.
Lännen-Jukka[править]
Vuonna 2006 ilmestynyt albumi Lännen-Jukka, jolla J. Karjalainen laulaa amerikansuomalaisia kansanlauluja, on ollut palkittu menestys. J. Karjalainen on kiertänyt myös esittämässä albumin lauluja säestäen itseään banjolla, lisänä viulua ja akustista kitaraa soittaneet Ninni Poijärvi (viulu) ja Mika Kuokkanen (kitara). Lokakuussa 2008 J. Karjalainen julkaisi toisen amerikansuomalaista musiikkia sisältävän levyn Paratiisin pojat. Levyllä on mukana haitaristi Veli-Matti Järvenpää, jonka kanssa Karjalainen myös esiintyy livenä. Kansanmusiikkitrilogian kolmas levy Polkabilly Rebels ilmestyi vuonna 2010 ja nousi julkaisuviikollaan (vk 14/2010) Suomen virallisen albumilistan albumilistan kärkeen.
2008 -[править]
Vuonna 2008 J. Karjalainen teki kappaleen ”Salkkumies” rap-duo Jontin & Shakan kanssa Giant Robotin 1. erä -levylle. J. Karjalainen teki myös viuludebyyttinsä vuonna 2009 Jontin ja Jodarokin levyllä Uuden ajan avaruususkonto.
Vuoden 2013 maaliskuussa J. Karjalainen julkaisi uuden studioalbumin Et ole yksin, joka oli paluu perinteisempään musiikkiin.[11] Albumi piti Suomen virallisen albumilistan kärkisijaa hallussaan viiden viikon ajan ja pysyi listalla yli vuoden ajan,[12] Albumi ylitti sekä kulta- että platinalevymyynnin hieman yli viikko julkaisunsa jälkeen,[6] Albumin myös kultalevyn myyntimäärän ylittänyt single “Mennyt mies“ oli korkeimmillaan singlelistan kolmas ja kymmenen viikon ajan latauslistan kärki.[6][13] Kappaleista “Mennyt mies“, “Meripihkahuone“ ja “Sydänlupaus“ julkaistiin myös musiikkivideot, ja kaikki kolme kappaletta nousivat valtavan suosituiksi radiossa. Vuoden 2014 Emma-gaalassa Et ole yksin palkittiin sekä vuoden albumina että vuoden rockalbumina, ja “Mennyt mies“ valittiin vuoden biisinä.[14] Kappale “Riisinjyvä“ huomioitiin myös Finlandia-palkintoehdokkuudella Lause-Finlandian saajaksi.[15] Et ole yksin -albumia seurannut kiertue käynnistyi Helsingin Tavastialta huhtikuussa, ja heinäkuussa Karjalainen esiintyi Turun Ruisrockissa. Esiintyminen taltioitiin ja esitettiin myöhemmin televisiossa.
Ruisrock -festivaalin aikana Karjalaisen yhtyeen rumpali Janne Haavisto ehdotti räppäri Palefacelle, että Et ole yksin -albumin kappaleita voisi esittää myös rap-versioina. Tämän johdosta alkoi yhteistyö, jonka seurauksena albumin kappaleet purettiin alkutekijöihin ja jaettiin levytettäväksi Palefacen valitsemalle joukolle rap-artisteja. Kappaleet julkaistiin vuoden 2014 huhtikuussa albumina Nyt kolisee,[16] joka nousi albumilistan kärkeen.[17]
J. Karjalainen julkaisi singlen "Tule kesäyö" 20. kesäkuuta 2018 ja sillä soittavat Mikko Lankinen (kitara), Tom Nyman (basso), Janne Haavisto (rummut) ja Pekka Gröhn (kosketinsoittimet).[18]
Aku Ankan käsikirjoittajana[править]
Vuonna 2013 Aku Ankka-lehden numerossa 22 (julkaistu 29. toukokuuta) julkaistiin Karjalaisen käsikirjoittama tarina Kokkikahakka. Käsikirjoituksessa avusti Kari Korhonen ja sen kuvitti Miguel. [19]
Признание[править]
J. Karjalainen on saanut tunnustuksena työstään muun muassa arvostetun Juha Vainion sanoittajapalkinnon vuonna 2001, useita Emma-palkintoja ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 2013.[20]
Семья[править]
Karjalainen on naimisissa pianisti Kati Bergmanin kanssa, joka on myös laulanut taustoja Karjalaisen levyillä. Heidän poikansa Väinö Karjalainen on Tiisu-yhtyeen basisti.[21][22]
Дискография[править]
J. Karjalainen ja Mustat Lasit[править]
- J. Karjalainen ja Mustat lasit (1981)
- Yö kun saapuu Helsinkiin (1982)
- Tatsum tisal (1983)
- Tunnussävel (1983, live)
- Doris (1985)
- Varaani (1986)
- Kookospähkinäkitara (1987)
- Lumipallo (1988)
- Live (1989, live)
J. Karjalainen[править]
- Keltaisessa talossa (1990)
- Lännen-Jukka (2006)
- Paratiisin pojat (2008)[23]
- Polkabilly Rebels (2010)
- Et ole yksin (2013)
- Шаблон:Albumi
- Шаблон:Albumi
J. Karjalainen yhtyeineen[править]
- Päiväkirja (1991)
- Tähtilampun alla (1992)
- Villejä lupiineja (1994)
J. Karjalainen Electric Sauna[править]
- J. Karjalainen Electric Sauna (1996)
- Laura Häkkisen silmät (1998)
- Electric picnic (1999)
- Marjaniemessä (2001)
- Valtatie (2002)
Все альбомы[править]
- (1987)
- Suurimmat hitit (1992)
- Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004 (2004)
- Juhlakokoelma 1981-2005 (2005)
- J. Karjalainen – kaikki hitit (2011)
DVD[править]
- Mikä mahtaa olla in? (2004)
Дополнительно[править]
- Sakari Kuosmanen: Ihana elämä (1986)
- Nyt kolisee - Ny tko lisee (2014)
- "J. Karjalainen ja Mustat Lasit - laulukirja", Love-kustannus, ISBN 951-9377-23-9, -92
Продажи альбомов[править]
Albumi | Myynti (kpl) | Muuta |
---|---|---|
Suurimmat hitit | 126 519 | triplaplatinaa 7/99 |
Laura Häkkisen silmät | 78 734 | platinaa 5/98 |
Electric Sauna | 78 303 | platinaa 6/96 |
Tähtilampun alla | 71 055 | platinaa 1992 |
Varaani | 67 361 | platinaa 1986 |
Villejä lupiineja | 66 592 | platinaa 1994 |
Lumipallo | 64 576 | platinaa 1989 |
Kookospähkinäkitara | 50 813 | platinaa 2/00 |
Et ole yksin | 44 584 | tuplaplatinaa 3/13[24] |
Doris | 43 722 | kultaa 1987 |
Keltaisessa talossa | 29 553 | kultaa 1990 |
Electric picnic | 28 764 | kultaa 4/99 |
Yö kun saapuu Helsinkiin | 25 000 | kultaa 1990 |
Marjaniemessä | 23 446 | kultaa 4/01 |
Valtatie | 17 398 | kultaa 11/02 |
Vanhaa rautaa | 15 601 | kultaa 03/04 |
Lännen-Jukka | 15 000 | kultaa 07[25] |
Tutkimuksia J. Karjalaisen musiikista[править]
- Lauri Seutu (2006): Elina ja pitkät hiukset: Professor Longhair -alluusiot J. Karjalaisen & P. Hohtarin kappaleessa ’Elina, anna tukkasi kasvaa’. 25 s. Seminaarityö, Taiteiden tutkimuksen laitos, musiikkitiede. Helsingin yliopisto.[26]
- Lauri Seutu (2008): Deltalla täällä Suomessa: Blues-alluusiot seitsemässä J. Karjalaisen kappaleessa. 91 s. Musiikkitieteen opinnäyte. Taiteiden tutkimuksen laitos, musiikkitiede. Helsingin yliopisto.[26]
Lähteet[править]
Aiheesta muualla[править]
- Warner Music Finlandin sivu J. Karjalaisesta
- Jaska Riihimaan alkujaan Rare-lehteen laatima yksityiskohtainen musiikillinen elämäkerta vuoteen 1998.
- Poko Rekordsin sivu J. Karjalaisesta
- Шаблон:IMDb-h
- J. Karjalainen Yle Elävässä arkistossa
- Yle Elävä arkisto: Haastattelu vuodelta 1982
- Yle Elävä arkisto: J. Karjalainen & Mustat Lasit (1981, 1987)
- Yle Elävä arkisto: J. Karjalainen Yhtyeineen (1991)
- Yle Elävä arkisto: J. Karjalainen Electric Sauna: Missä se Väinö on?
- Jyri-Jussi Rekinen: J. Karjalainen – Mies ja juuret (Rytmi 1.2.2002)
Шаблон:Metatieto Шаблон:AAKKOSTUS:Karjalainen, J.
- Юкка Карьялайнен на Викискладе
Luokka:Suomalaiset kitaristit Luokka:Suomalaiset rocklaulajat Luokka:Suomalaiset rockmuusikot Luokka:Suomalaiset laulaja-lauluntekijät Luokka:1990-luvun yhtyeet ja sooloartistit Luokka:Suomalaiset mainonnan suunnittelijat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1957 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit
Примечания[править]
- ↑ http://jkarjalainen.fi/biografia/
- ↑ https://www.ifpi.fi/tilastot/artistit/j.+karjalainen
- ↑ https://www.ifpi.fi/tilastot/kultalevyt/1989
- ↑ 4,0 4,1 https://www.ifpi.fi/tilastot/artistit/j.+karjalainen
- ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ Шаблон:Verkkoviite
- ↑ [1] Viitattu 24.12.2014
- ↑ Poko Rekords 30.6.2004 / Vesa Kontiainen: Aitoa Suomirokkia – Poko Rekordsin historia
- ↑ 26,0 26,1 Lauri Seudun tutkimukset J. Karjalaisesta HELKA-tietokannan mukaan.